1950-luku

Kokouksia pidettiin säännöllisesti ja osanottajia niissä kävi melko runsaasti. Aktiivisuus hallistuspaikkoja kohtaan oli niin runsasta, että tulijoita olisi ollut enemmän kuin paikkoja. Vuosi- ja hallitusten kokousten lisäksi kokoontui ompeluseura, joka omalla panoksellaan keräsi varoja osaston toimintaan. Kokouksissa luettiin kaikille tiedoksi liiton lähettämät kirjeet ja niistä keskusteltiin perusteellisesti. Epäselviksi jääneet asiat jätettiin odottamaan liiton edustajan vierailua, jolloin asiat puitiin juurta jaksain.

Osaston jäsenten työpaikat olivat valtion hallinnon alaisia, joten palkkaukseenkin liittyvät asiat kulkivat ministeriöiden kautta. Perustettuun osastoon kuuluvien jäsenten palkoista ja vakansseista vastasi Puolustusministeriö. Halutessaan lisää työntekijöitä tai palkankorotuksia, oli ne ministeriön kyväksyttävä ja myönnettävä. Esitettyihin palkkavaatimuksiin puolustusministeriö suhtautui liiton edustajan välittämien tietojen mukaan suopeasti, mutta toteutuminen olisi monen mutkan takana.

Naisten matalapalkkaisuus sai osaston laatimaan monta kirjelmää ja esitystä asian kuntoon saattamiseksi. Palkkaneuvottelujen tuloksia odotettiin kuumeisesti, mutta mitään merkittävää ei tapahtunut. Ylesilakon uhka oli jo vuonna 1954, tuolloin kuitenkin sopimus saatiin syntymään ilman lakkoa. Hintojen ja vuokrien säännöstelyn päätyttyä vuoden 1955 lopussa, aiheutui raju hintojen nousu. Tämä johti yleislakkoon 1.3.1956. Osaston jäsenillä ei ollut lakko-oikeutta, sillä puolustushallinnon siviilivirat kuuluivat lakon ulkopuolelle. Lakossa olevien puolesta kannettiin huolta ja omista vähäisistä varoista tuettiin lakossa olevia.

Neuvottelu- ja retkeilypäivät oli tärkeä kanava saada tietoa palkkaukseen liittyvistä ylemmän tason neuvotteluista ja kannanotoista. Edustajat jotka yleensä olivat puheenjohtajia, sihteeri ja rahastonhoitaja, saivat paljon hyviä neuvoja eväikseen lähtiessään neuvottelupäiville.

Jäsenet osallistuivat kursseille ja retkeilypäiville. Liiton järjestämille kesäpäiville Jyväskylään vuonna 1953 päätettiin lähteä talousvarikolta sosiaaliajoon lainatulla kuorma-autolla 11 jäsenen voimin. Seuraavat kesäpäivät järjestettiin Hämeenlinnassa. Vieraat majoitettiin Hämeenlinnan lyseolle ja patjat saatiin lainaksi varuskunnasta.

Jäsenmaksut kerättiin osaston toimesta ja tilitettiin liittoon. Kuri oli kova;  jos maksut olivat maksamatta, jäsen erotettiin liitosta eikä takaisin päässyt ennen kuin rästit oli maksettu.

(Lähde: Parkkinen, VAL Kanta-Hämeen osasto 251 ry julkaisu v.2001)