1990-luku

Palkkaryhmittely

Osaston perustamisaikoihin kokouksissa keskeisinä asioina olivat palkka-asioiden ja työolosuhteiden parantaminen. Vuosien myötä kokousten luonne muuttui. Monet kokouksissa käsiteltävät asiat siirtyivät paikallistasolle luottamusmiesten työnkuviin. Yksi suurimpia tehtäviä oli palkkaryhmittelyjen käyttöönotto ja niissä neuvottelijoina olivat luottamusmiehet. Osastojen sakennetta muuttamalla sopimusalakohtaisiksi pyrittiin saamaan osastot luottamusmiehen tueksi. Tätä uutta roolia ei osastossa ollut helpp omaksua. Tiedot ja taidot olivat rajallisia ottamaan kantaa niinkin suuriin asioihin kuin uusi palkkaryhmittely oli. Toisekseen luottamusmiehet koulutettiin tehtävään, mutta rivijäsenille asia jäi usein hämäräksi.

Liiton taholta luottamusmieskoulutus lähti 1990 -luvun lopulla uusille urille. Palkkaryhmittelyjen onnistumiseksi lähdettiin yhteistyöhön Palvelutyönantajaliiton kanssa kouluttamaan samanaikaisesti molempia osapuolia. Yhteisillä koulutuspäivillä työnantajat ja luottamusmiehet oppivat puhumaan asiasta yhteistä kieltä joten neuvottelujen läpivienti oli paikallistasolla helpompaa.

1990 -luvun alussa tuli taas esille oman osaston perustaminen Kiipulaan. Liiton edustajat kävivät kertomassa oman osaston hyviä ja huonoja puolia. Liipulan jäsenet eivät vain lämmenneet oman osaston kannalle. Mielipiteet erosivat melkoisesti jäsenten ja toisaalta osaston hallituksen ja liiton edustajien kanssa. Päätös oli, ettei omaa osastoa perustettu.

Liittokokouksen vuonna 1998 tekemän päätöksen myötä osastoja lähdettiin suunnitelmallisesti muokkaamaan siten, että osastossa olevat jäsenetovat kaikki saman sopimuspalan alla. Tästä seurauksena oli Perttulaan perustettu oma osasto.

Osastossa oli 1990 luvun lopulla jäseniä yli kymmenestä eri työpaikasta ja yhteydenpito jäseniin oli hankalaa. Osaston omien jäsenkirjeiden avulla pyrittiin tiedottamaan osaston toiminnasta.

Avustustoiminta

Vuonna 1988 kummilapsisopimus Nicaraguan kanssa peruttiin 1990 -luvun lopulla. Kielteiseen kantaan vaikutti yleinen epäluottamus siihen, että varat kohdentuivat oikein. Kotimaiset avustuskohteet asetettiin etusijalle. Avustuskohteina olivat esim. syöpälasten avustaminen ja Irti Huumeista ry:n toiminta.

(Lähde: Parkkinen, VAL Kanta-Hämeen osasto 251 ry julkaisu v.2001)