1970-luku

Liiton toimitsijat olivat tärkeä lenkki saada parannuksia työsuhteisiin ja-oloihin. Osaston työpaikkarakentee vuoksi jäsenistö toimi hyvinkin erilaisissa tehtävissä ja osasto joutui ottamaan kantaa milloin mihinkin ammattiryhmän murheisiin. Ylänteen sikalanhoitajan palkkauksesta siivoojien siivousneliöiden määrään ja toimistohenkilökunnan lisääntyneisiin työtaakkoihin, puhumattakaan keittiöhenkilökunnan ja talonmiesten työaikoihin ja palkkaukseen liittyviin epäkohtiin. Asiantuntemuksen oli oltava hallituksessa laaja, jotta kaikkia jäseniä voitiin kohdella tasapuolisesti.

Perustamisvuodesta lähtien toimineen ompeluseuran merkitys osaston toiminnassa oli varsin merkittävä. Käsitöiden tekemisen lisäksi siellä ehdittiin keskustella osaston asiat ja siellä varmasti syntyi moni uusi idea. Ompeluseuran nimi päätettiin muuttaa vuonna 1970 keskustelukerhoksi.

Etelä-Hämeen keskusammattikoulun työntekijöiden siirtyminen kuntaliittoon tiesi osastolle jäsenten menetyksiä Kaupunkiviran ja toimenhaltijain liitolle. Moni aktiivisesti toiminut jäsen jätti paikkansa kirvelevin mielin, mutta asioille ei voinut mitään.

Kultatähkän Kiipulasääiö koettiin osastossa niin isona työpaikkana, että sinne haluttiin perustaa oma työhuonekunta ja jäsenmaksupalautuksia luvattiin menojen kattamiseen. Mutkia matkaan kuitenkin tuli, kun Kiipulalaiset eivät halunneet omaa työhuonekuntaa vaan he halusivat pysyä osastossa.

Osasto halusi paostaa myös jäsenistönsä ammattitaitoon ja päätti järjestää Hämeenlinnassa laitossiivoojakurssin. Kurssi sai kannatusta ja osallistujia oli 14 jäsentä. Myös luottamusmiestoimissa olevien jäsenten tiedot ja taidot haluttiin pitää ajan tasalla. Liiton tarjoamille kursseille, jotka olivat tarkoitettu puheenjohtajille, sihteereillerahastonhoitajille ja luottamusmiehille osallistuttiin runsaslukuisesti.

Työsuojeluasiat puhuttivat osaston hallitusta 1970 -luvun puolivälissä niin paljon, että hankittiin kirjallista materiaalia osaston käyttöön. Työsuojelutarkastajan käynti työpaikoilla korjasi monta epäkohtaa ja tulevaisuutta ajatellen hän jätti paljon tietoa käyntinsä yhteydessä.

Kaikissa työyhteisöissä ei ollut luottamusmiestä, oli vain yhdyshenkilö tiedottamista varten. Tavoitteeksi otettiin valita kaikille työpaikoille luottamusmies, joka hoitaisi neuvottelut työnantajan kanssa ja tiedottaisi myös osaston hallitusta mahdollisista epäkohdista ja niiden kuntoon saattamisesta.

Osastoon kuuluvien jäsenten työpaikat olivat eri valtionhallinnon alaisia ja tästä syystä palkkaukseen liittyvä asiat hoituivat esim. sosiaalihallituksen, kouluhallituksen ja rakennushallituksen kautta. Työtehtävät oli vahvistettu nimikkeiden alle ja nimikkeeiden mukaan maksettiin palkka. Osastot käsittelivät kokouksissaan vuosittein palkankorotusesityksiä. Pahimpaan palkkakuoppaan jääneille esitettiin kuoppakorotuksia. Esitykset lähtivät liittoon, joka otti esitykset huomioon tai sitten ei. työehtosopimuksia neuvoteltaessa linjaus korotuksiin oli valtakunnallinen, ei talokohtainen. Näin saattoi esim. kanslisti tai keittiöapulainen olla pitkäänkin kuopassa, ennen kuin korjaus palkkaukseen tuli.

NEUVOTTELUPÄIVÄT

Palkkausasioista käytiin keskustelua saman alan laitosten neuvottelupäivillä. Sosiaalihallituksen alaisten laitosten neuvottelupäivät ja kevätkokous pidettiin 7.5.1972 Perttulassa. Osanottajia saapui Järvenpäästä, Ilmajoelta, Lapinjärveltä, Perniöstä, Alavudelta, Nastolasta ja Perttulasta. Neuvottelujen teemoina olivat mm. päihdeasiat ja vajaamielisten kuntoutus.

Osaston toimintaa värittää 1970 -luvulla liiton nimen muuttuminen useampaankin kertaan. Valtion Työntekijäin ja Viranhaltijain liitto ry -nimi otettiin käyttöön syksyllä 1970 ja Valtion Viranhaltijain ja Työntekijäin liitto ry kesällä 1971. Pitkän ja vaikean nimen käyttäminen ja muistaminen oli vaikeaa. Helpotusta tuli vuonna 1972 lyhennys VVTL. Vielä kerran, kesällä 1978, ehdittiin muuttaa nimi. Nyt palattiin uudestaan takaisin Valtion Työntekijäin ja vViranhaltijain liitto ry -nimeen. samaan tahtiin kun liitto vaihtoi nimeä, vaihtui myös osaston nimi.

1970 -luvun loppupuolella osaston jäsenten osallistumisakstiivisuus tuntuu olevan pohjalukemissa. Jäsenmäärä vuoden 1979 lopussa oli 230 ja siitä määrästä uskottiin löytyvän osallistujia ja tekijöitä. Tilannetta pohdittiin hyvin paljon ja erilaisia vaihtoehtoja tuleville vuosille lähdettiin suunnittelemaan. Yksi vaihtoehto oli järjestää vapaa-ajan toimintaa, jotta kynnys osaston toimintaan madaltuisi. Uuuden vuosikymmenen haasteita oli uusien jäsenten ja enne kaikkea nuosten saaminen mukaan osaston toimintaan.

(Lähde: Parkkinen, VAL Kanta-Hämeen osasto 251 ry julkaisu v.2001)